Tunne, yhteisö ja pelimakkara – jalkapallon elämyksellisyys suomalaisittain

Mikä tekee jalkapallo-ottelusta enemmän kuin pelin?

Kandidaatintutkielmassani tutkin FC Hakan kotiotteluita elämystalouden näkökulmasta ja etsin vastausta siihen, mikä tekee ottelutapahtumasta elämyksen. Tutkimuksen kautta avautui kiinnostava näkymä siihen, miten urheilu, tunteet ja yhteisöllisyys kietoutuvat yhteen ja muodostuvat elämyksiksi, jotka jättävät jäljen.

Ottelutapahtuma ei ole vain 90 minuuttia peliä. Se alkaa jo ennen pelin avausvihellystä ja jatkuu pitkälle pelin jälkeen. Tunnelma, yhteisöllisyys ja pienet yksityiskohdat, kuten pelimakkarat, kannatuslaulut ja tutut katsomon penkit muodostavat kokonaisuuden, joka jää mieleen ja tuo ihmiset yhteen ottelusta toiseen. Halusin tutkimuksessani ymmärtää, miten nämä elämykset rakentuvat ja miksi ne ovat ihmisille niin merkityksellisiä.

Tutkimuksessa hyödynsin elämystalouden viitekehystä, jossa elämyksiä tarkastellaan viiden ulottuvuuden kautta: viihde, oppiminen, eskapismi, esteettisyys ja henkilökohtainen transformaatio. Ottelutapahtumissa nämä ulottuvuudet sekoittuvat keskenään. Tunnelma, kannatuslaulut ja yhdessä jaetut tunteet vievät mukanaan. Lopulta tärkeintä ei ole voitto, vaan usein merkityksellisempää on se, millainen tunnelma kentällä ja katsomossa vallitsee. Monelle katsojalle merkityksellisintä on tunne siitä, että on osa jotain isompaa ja voi jakaa tämän kokemuksen muiden kanssa.

Suomalaisessa jalkapallokulttuurissa on jotain ainutlaatuista. Sarjoja ratkotaan syksyisessä sateessa ja katsomossa värjötellään toppatakkeihin kääriytyneinä. Silti intohimo ei katoa, ja se saattaa jopa vahvistua. Paikallinen ja sitkeä kannattajakulttuuri tarjoaa hetkiä, jotka irrottavat arjesta ja tuovat ihmiset yhteen. Näitä ilmiöitä tutkimalla voidaan ymmärtää yhä paremmin, miten vahva rooli yhteisöllisyydellä, elämyksellisyydellä ja hetkessä elämisellä on suomalaisessa jalkapallokulttuurissa.